Uusstoalaisuus

Peter Paul Rubens, Neljä filosofia, 1611–1612. Vasemmalta oikealle: Peter Paul Rubens, Philip Rubens, Justus Lipsius ja Joannes Woverius.

Uusstoalaisuus oli myöhemmän renessanssin ajan filosofinen liike, joka pyrki herättämään antiikin ajan stoalaisen filosofian muodossa, jonka kristillinen yleisö voisi hyväksyä.[1] Tämä edellytti joidenkin stoalaisuuden oppien hylkäämistä tai muuttamista. Näihin kuuluivat ennen kaikkea fysiikkaan liittyvät ajatukset materialismista ja determinismistä.

Uusstoalaisuuden keskeisin teos oli liikkeen alullepanijan Justus Lipsiuksen De Constantia (”Muuttumattomuudesta”) vuodelta 1584.[1] Lipsiuksen jälkeen merkittävin uusstoalainen oli Guillaume Du Vair.

Uusstoalaisia filosofeja

  • Michel de Montaigne (1533–1592)
  • Pierre Charron (1541–1603)
  • Justus Lipsius (1547–1606)
  • Guillaume Du Vair (1556–1621)
  • Francisco de Quevedo (1580–1645)

Lähteet

  • Nordin, Svante: Filosofian historia: Länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin. Alkuteos Filosofins historia. Det västerländska förnuftets äventyr från Thales till postmodernismen, 1995. Suomentanut Jukka Heiskanen. Prometheus. Oulu: Pohjoinen, 1999. ISBN 951-749-292-8.

Viitteet

  1. ↑ a b Nordin 1999, s. 213–214.

Aiheesta muualla

  • Sellars, John: Neostoicism The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)