Gene Hackman

Gene Hackman
Gene Hackman vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi	Eugene Allen Hackman
Syntynyt	30. tammikuuta 1930 (ikä 94) San Bernardino, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä, kirjailija
Puoliso	Faye Maltese (1956–1986) Betsy Arakawa (1991–)
Näyttelijä
Aktiivisena	1959–2004
Palkinnot
Oscar (1972, 1993) Bafta (1973, 1993) Golden Globe (1972, 1993, 2002, 2003)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Eugene Allen ”Gene” Hackman^[1] (s. 30. tammikuuta 1930 San Bernardino, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä sekä kirjailija.

Hackman muutti 16-vuotiaana pois kotoa ja liittyi merijalkaväkeen viideksi vuodeksi. Armeijan jälkeen Hackman opiskeli ensin journalismia ja televisiotuottamista Illinoisin yliopistossa ja sen jälkeen näyttelemistä Pasadena Playhousessa Kaliforniassa. Hän näytteli kesäteatterissa sekä off-Broadwaylla New Yorkissa. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli pieni rooli poliisina elokuvassa Mad Dog Coll (1961).^[2]

Hackman sai ensimmäisen Broadway-roolinsa vuoden 1964 näytelmässä Any Wednesday. Se herätti Hollywoodin kiinnostuksen, ja Hackman otettiin vuoden 1964 elokuvaan Lilith, jonka pääosassa oli Warren Beatty. Kolme vuotta myöhemmin Hackman näytteli Beattyn kanssa Arthur Pennin elokuvassa Bonnie ja Clyde (1967), josta hän sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Toisen sivuosapalkintoehdokkuutensa Hackman sai elokuvasta I Never Sang for My Father (1970).^[2]

Hackman näytteli etsivää William Friedkinin toimintadraamassa Kovaotteiset miehet (1971), josta hän sai parhaan miespääosan Oscar-palkinnon. Hackman oli 1970-luvulla pääosassa myös elokuvissa S.S. Poseidonin seikkailu (1972), Keskustelu (1974) ja Yön siirrot (1975), ja lisäksi hän esiintyi pienessä osassa Lex Luthorina elokuvassa Teräsmies (1978).^[2]

Hackmanin menestyneimpiä elokuvia 1980-luvulta ovat Punaiset (1981), Viimeinen heitto (1986), Ei pakotietä (1987) ja Mississippi palaa (1988), josta hän sai parhaan miesnäyttelijän Oscar-ehdokkuuden.^[2] Hackman oli noussut 1980-luvun loppuun mennessä hyvin arvostetuksi näyttelijäksi, ja hän esiintyi lukuisissa pää- ja sivurooleissa jopa kahdeksan elokuvan vuosivauhdilla.^[3]

Ensimmäisen sivuosa-Oscarinsa Hackman voitti Clint Eastwoodin westernistä Armoton (1992). Hackmanin uran loppupuolen elokuvia ovat esimerkiksi Get Shorty – hyvä pätkä (1995), Valtion vihollinen (1998), Royal Tenenbaums (2001), Valamiehet (2003) ja Villi valtataistelu (2004).^[2]

Kesällä 2004 Hackman ilmoitti Larry Kingin haastattelussa, että hänellä ei ole ainuttakaan projektia käynnissä, ja että hänen näyttelijänuransa on mahdollisesti ohi. Kesällä 2008 Hackman kertoi lopettaneensa näyttelemisen.^[4]

Hackman on kirjoittanut useita romaaneja meriarkeologi Daniel Lenihanin kanssa. Hänen ensimmäinen kokonaan oma romaaninsa Payback at Morning Peak julkaistiin vuonna 2011.^[5]

Hackman on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan Faye Maltesen kanssa.^[6]

Pääartikkeli: Luettelo Gene Hackmanin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Hackmanille on myönnetty parhaan miespääosan Oscar-palkinto elokuvasta Kovaotteiset miehet (1971) ja parhaan miessivuosan Oscar-palkinto elokuvasta Armoton (1992). Lisäksi hänelle on myönnetty kolme Golden Globe -palkintoa – kahden edellämainitun roolityön lisäksi pääosasta elokuvassa Royal Tenenbaums (2001).^[5]

Pääartikkeli: Gene Hackmanin filmografia

• Bonnie ja Clyde (1967)
• I Never Sang for My Father (1970)
• Kovaotteiset miehet (1971)
• Tulen alla (1983)
• Kahdesti elämässä (1985)
• Mississippi palaa (1988)
• Armoton (1992)
• Valtion vihollinen (1998)
• Royal Tenenbaums (2001)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gene Hackman Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Tšekki Australia Kreikka Korea Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii Henkilöt Deutsche Biographie Elonet Muut SNAC IdRef